Lapsuus, nuoruus & netti

Kirjoittanut

Helsingin Sanomat Artikkeli

Seksuaalineuvojan vastaanotolle harvoin eksyy lapsia taikka pienten lasten vanhempia.

Verkkopalvelun kautta  olen saanut eräitä yhteydenottoja, joista kerron muutamia esimerkkejä.

Valitettavasti, koska yhä useammat vanhemmat antavat lastensa ”viihteeksi ja virikkeeksi” pädejä, läppäreitä ja älypuhelimia. Lapsille ei ainoastaan kehity puutteellisia sosiaalisia taitoja, eikä se ainoastaan vaikuta aivojen rakenteen muotoutumiseen ja aivokemioiden muutoksiin, se altistaa lapset jo hyvin varhain monenlaiselle hyväksikäytölle. Kouluikäinen lapsi osaa tahtoessaan pimittää aikuisilta sellaisia asioita mitä hän ei halua heidän tietävän.

Tätä edesauttaa valitettavasti myös vanhempien tietämättömyys tietotekniikasta. Naivistinen käsitys omasta lapsestaan ja liiallinen turvallisuuden illuusio. Se harhakuva on lujassa, että omalle lapselle ei koskaan voisi tapahtua mitään, omalla lapsella on paremmat valmiudet suojautua, kuin muilla taikka käsitys siitä, että lapsen ja vanhemman välinen kommunikaatio on kiinteä ja hyvä. Kommunikaatio saattaa olla hyvä, mutta silti siinä voi olla pahoja aukkoja.

Vanhemman ei tarvitse olla perinteisesti huono ja välinpitämätön tai etäinen vanhempi, mikä yleensä on se stereotypia, joka meille myydään näistä tarinoista. Totuus voi olla, että vanhempi on erittäin läsnä, mutta silti sattuu ja tapahtuu. Ikinä ei saisi tuudittautua sellaiseen valheelliseen turvallisuudentunteeseen.

Valitettavasti ennakointi suojaisi monia lapsia ja nuoria.

Varhaiset turvataidot, joita opittaisiin jo tarhassa, olisivat avainasemassa.

Vanhempien opettaminen neuvola työskentelyn aikana olisi myös erittäin hyvä.

Nykyään kaikki vastuu siirretään kodista ammattikasvattajille, joka on hyvin väärä asenne.

Sitten kun ammattikasvattajat ottavat sen vastuun lasten kasvattamisesta, on sekin sitten väärin ja vie ”vanhemmilta oikeuden kasvattaa lapsiaan, omien arvojen mukaisesti”.

Mikäli vanhemmat eivät ole tietotekniikkaa osaavia yksilöitä, vaaroja on monia. Lapsille suunnatuissa peleissä saattaa olla linkkejä kyseenalaisille sivustoille, pelimaailmassa saattaa liikkua aikuisia, joilla on lapsikohteinen seksuaalisuus.

Silloin hyvin pienikin lapsi on altis seksuaaliselle hyväksikäytölle netin välityksellä. Nuorin tuntemani tapaus oli 5-vuotias, kun häneen otettiin yhteyttä pelin välityksellä. Aikuinen sai luotua välittävän ja hauskan vaikutelman ensin lapseen, jonka jälkeen pikkuhiljaa asia eteni seksualisoiviin asioihin.

Yleensä aikuinen esiintyy netissä lapsena tai nuorena, jolloin lapsen tai nuoren mielestä siinä ei ole mitään väärää tai outoa.

Toisaalta hyvin monet lapset ja nuoret haluavat aikuisten huomiota ja hakevat hyväksyntää. Se tuntuu imartelevalta ja jännittävältä olla aikuisen seurassa ja että hänet nähdään muunakin kuin lapsena tai vaikeana teininä. Yleensä tuntemattomalta aikuiselta haetaan niitä emotionaalisia asioita mitä nuori ei muualta saa.

Toinen yhteydenotto tuli vanhemmilta, joiden 9-vuotias lapsi oli seksuaalisesti addiktoitunut pornoon.

Ilmeisesti lapsi oli päässyt katsomaan pornoa, jonkun kaverin kännykän taikka pädin kautta nuorempana ja asia oli jäänyt hänelle päähän, jolloin hän oli itse alkanut etsimään sitä.

Seksin etsiminen netistä ei vaadi paljoa osaamista, se tapahtuu itseasiassa naurettavan helposti ja jopa niin, ettei sitä haluaisi.

Hakukoneiden suosikit löytyvät käden käänteessä.

Lasten ja nuorten kohdalla addiktoituminen näkyy aggressiokäyttäytymisenä, seksuaalisina pakkotoimintoina ja lähellä aikuisikää esimerkiksi erekitiohäiriöinä, yli seksuaalisena käytöksenä, seksuaaliväkivaltana jne. 

Se altistaa itsemurhalle, päihteiden käyttöön, vakavaan masennukseen jne.

Kyse ei ole siis Generaatio X:n ja Milleniaalien nuoruusaikojen seksuaalisuuden heräämisen kaltaisista asioista, vaan nyt puhutaan aikuisten oikeasti, lasten ja nuorten elämää tuhoavista asioista.

Nykyinen pornokaan ei ole samaa, mitä se on joskus aiemmin ollut. Se ei ole pin-up kuvia, se ei ole pehmopornoa taikka muuta vastaavaa, vaan siellä on monenlaista pornografista kuvastoa tarjolla, josta lapset ja nuoret ottavat vaikutteensa.

Vaarallisinta on väkivaltaporno, joka on valitettavan yleistä, myös yleisillä sivustoilla kuten porntube, redtue, xnxx jne.

Väkivaltaporno on eri asia kuin BDSM, mutta ne ovat ”sisaruksia” toisilleen. BDSM:än asioita monetkaan lapset ja nuoret eivät ymmärrä, niin kuin ei monet aikuisetkaan. 

Mutta sieltä voi tulla kaikki vaikutteet, asenteet ja odotukset mitä seksiin tulee.

Valitettavasti aikuisetkin ottavat oppinsa ja käsityksensä pornosta.

Aikuisetkaan eivät välttämättä ymmärrä todellisuuden ja fantasian eroa, eivät ymmärrä että mitä kaikkea johonkin tiettyyn asiaan on pitänyt tehdä, ennen kuin se on voitu suorittaa. Sekin, että onko esimerkiksi joku asento oikeasti kiva, vai tehdäänkö se siksi, että se on kamera ystävällinen ja se on visuaalisesti miellyttävä, eikä oikeasti tunnu hyvältä.

Näitä asioita ei pyritä edes miettimään ja pohtimaan vaan niitä halutaan kokeilla omassa makkarissa.

Joka on tietenkin kaikkien oikeus, jos kaikki ovat siihen oikeasti halukkaita ja iloisesti suostuvaisia.

Aiemmin miestenlehdet, kuten Hustler, Tabu, Kalle ja naistenlehdet kuten Regina ovat toimineet seksuaalikasvatusvälineinä Suomessa. 

Ne ovat olleet väyliä, miten ihmisiä on opetettu, koska meillä ei ole ollut kouluissa kunnollista seksuaalikasvatusta, kuten ei ole vieläkään.

Nykyään porno ei opeta kenellekään mitään, se myy fantasiaa.

Toki opetusmateriaalia on olemassa, mutta nyt emme puhu siitä, koska sitä materiaalia pitää erikseen osata nimenomaan hakea. Eikä se ole tämän asian pointti.

Netin vaaroja ei ole ainoastaan liian varhain kohdattu seksuaalinen maailma. 

Se vie lapsuudesta ja nuoruudesta useita erilaisia kokemuksia, se riistää lapsilta ja nuorilta sosiaalisia suhteita.

Toisaalta se voi myös tuoda enemmän ystäviä, vahvistaa tiettyjä taitoja, joita lapsella tai nuorella mahdollisesti on. 

Niin kuin kaikessa, mikään asia ole ainoastaan negatiivinen tai positiivinen.

Kaikessa pitää arvioida mikä on paras tapa toimia. Kohtuus on hyvä.

Liian ehdoton netin tai kännykän käyttö ei saa olla, mitä vanhemmasta nuoresta on kysymys.

Lapsen ja nuoren kanssa tulee sopia selvät pelisäännöt ja seuraamukset, mikäli niitä ei noudateta.

Lapsen ja nuoren kanssa voi sopia turvaohjelmien käytöstä, esimerkiksi että tietyt nettisivut estetään. Tietyt hakusanat eivät toimi, tiettyjä ohjelmia voi käyttää vain aikuisen valvonnassa. 

Lapsen ja nuoren puhelimeen voidaan laittaa jäljitysohjelma, mikäli lapsi liikkuu koulumatkat yksin. Nämä asiat on tietenkin käytävä lapsen ja nuoren kanssa läpi ennen toimintaa.

Tietenkin tämä tehdään ikätasoisesti. Ei taaperoikäisen/ tarhaikäisen kanssa tarvitse neuvotella pädin käytöstä, vaan sinä aikuisena teet päätökset, omaa maalaisjärkeä saa käyttää. 

Sinä aikuisena olet viime kädessä vastuussa siitä, mille kaikelle lapsi / nuori altistuu, mutta tosiasia on myös se, että parhaista yrityksistä huolimatta, elämä tapahtuu kaikille ja kaikelta ei voida millään suojautua, rapatessa roiskuu.

Mutta yritys parempaan on oltava aina olemassa!

Jätän kysymyksen, mitä jokaisen tulisi miettiä.

Minkä ikäisenä pädin käyttö on ok, mitä tarkoitusta pädi palvelee lapsen elämässä?

Minkä ikäisenä älypuhelimen käyttö on ok, mitä tarkoitusta se palvelee, pärjäisikö lapsi tai nuori peruskännykällä, jos se on välttämätön?

Mihin sosiaaliseen mediaan lapsella on oikeus mennä vai tarvitseeko lainkaan? 

Itseäni ärsyttää kun puhutaan lasten oikeuksista, kuinka paljon vastuuta sysätään lasten omille harteille.

Puhutaan vasta oppivaisessa iässä olevista ihmisen aluista, jotka vasta opettelevat maailman asioita. 

Miten voi olla mahdollista, että aikuisina ihmisinä olemme vaatimassa heiltä tietoa ja taitoa osata suojautua meidän luomilta yhteiskunnallisilta ongelmilta? 

Miten voimme vaatia sitä, että he osaavat katsoa mikä on heille sopivaa ja mitkä ovat oikeita tapoja ilmaista tunteita, mikäli emme opeta niitä?

Toki on hyvä, että lasten oikeuksista puhutaan ja niitä puolustetaan, mutta se on myös lastenoikeus saada kasvurauha ja sitä meidän aikuisten tulisi antaa. 

Missä vaiheessa meidän vanhempien kasvatusvastuu muuttui?

Kuka antoi luvan ulkoistaa sen?

Siinäpä sunnuntai-illan pohdintaa..